perjantai 15. joulukuuta 2017

Virtaslaisten tapaaminen 2017

Tähän blogisivuun on laitettu "Virtaslaisten päivän" kuvia. Heinäkuun 16. oli kaunis kesäpäivä. Noin 60 oli tapaamisen kutsua noudattanut. Väki oli hyvällä päällä ja mielissään kaltaistensa tapaamisesta. Myös "alkuperäisten" virtaslaisten kumppanit näyttivät olevan tyytyväisiä sukuun, johon heidät on täysivaltaisena otettu mukaan.

Kokoontuminen ja mukana olleiden esittäytyminen Huuhkajanvuorella


Tässä sitä sitten ollaan. Kuka kukin on, selvisi väen esittelyssä. Se tehtiin Virtasen Lempin ja Kallen lasten mukaisin ryhmin.

Me olemme Taimin joukkoa
me Toinin

me Yrjön

me Bruunon

me Esterin
ja me Aunen joukkoa

Linja-autolla Riuttalaan, Karhulanmäkeen ja Ristimäkeen


Linja-automatkalla Lasse kertoi virtaslaisten tärkeistä paikoista

Bussimatkan jälkeen olimme Karhulanmäessä ja suuntasimme Ristimäkeen.

Siellä syötiin luonnon helmassa vanhan ajan ruokaa.

Ristimäessä muisteltiin taatamme Kallen kotia eli Toinin, Taimin, Yrjön, Bruunon, Esterin, Aunen ja Annan mummulaan.

Jaska kertoi mitä oli saanut keväällä selville Ristimäestä, Maria Justiinasta ja Eenokista.



Ja väki kuunteli.


Sukuselvityksen lähtöpisteessä Riutalla


Sitten matkasimme juurillemme Riutalle.

Lasse luovutti Riutan nuorelle emännälle puun käyntimme muistoksi.

Maria Justiinan kodin paikalla Vehkalahden Setälässä



Kovin paljoa ei enää Setälän torpasta ollut näkyvissä.


Juomapiste! Kyllä se oli hellepäivällä tarpeellinen.


Virtasen mummulan pihalla odottivat meitä nykyinen isäntäpari Maarit ja Veli-Pekka




Esterin nimikkopuun alla Juha kertoi mummulan historiasta.

Herkku-Mestassa nautimme lavialaisen pitopöydän antamista. Sieltä matka jatkui.

Sitten vaelsimme mummun ja taatan haudalle 





Lauloimme yhdessä suvivirren ja sytytimme kynttilän.

Saritan ja Lassen kodissa herkuteltiin ja juttu luisti


Saritan ja Lassen kodin lähimetsään Sinikka "istutti" Suomi 100 -puun.
Lasse oli koonnut sukupuun isolle paperille. Sellaisen sai vierailijat kotiin vietäväksi.

Sitten asetuimme lipputangon juurelle ryhmäkuvaan.

Jäähyväiset kesäteatterissa

Yhteinen päivämme päättyi kesäteatteriin. Siellä meidän Eijamme oli pääosassa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Virtaslaiset Ristimäessä

Ristimäen vierailu sisältyi Virtasen serkkujen perinteisen kokoontumispäivän ohjelmaan.

Alla on kuvia Maria Justiinan ja Eenokin tontilla tehdystä retkestä

Hieno ajatusmatka sadan vuoden taakse. Muistoksi Sirkalle!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Mitäs sitten?

Marian ja Enokin elämää on pengottu nyt monelta puolelta. Ristimäen selvittely on ollut ainakin minulle mukava matka sukumme menneisyyteen. Ja opettavainenkin. Nyt menneiden aikojen "mummumme ja taatamme" elämästä  tietävät sukumme nuorimmatkin, jopa kolmivuotias Sakari.

Tuntuu siltä, että blogikirjoitukset ovat vilkastuttanut yhteydenpitoamme. Olemme yhdessä muodostaneet yli 60 virtaslaisten sähköpostijakelun. Viesteihin vastaanottajat ovat suhtautuneet myönteisesti. Uskon, että blogikirjoituksia on selattu. Joku on saattanut lukea ne tarkastikin ja mikä mukavinta kirjoituksia on myös kommentoitu. Tiedän, että kirjoittelu on rohkaissut tarttumaan puhelimeenkin.

Ristimäki on innostanut muitakin kuin itseäni. Esimerkiksi Iltasen Lasse on joutunut venymään, kun vakityöt ja ristimäkeläisten tietojen penkominen on ottanut aikaa. Kiitos Lasse! Aloittaessani kirjoittelua, en tiennyt taatani isästä ja äidistä paljoakaan, nyt olen asioista paljon enemmän perillä. Kiitos avusta!

Veli-Pekan ja Sinikan kokoama sukuselvitys oli hyvä perusta Ristimäenkin pohdiskeluille. Se on matkan varrella "laajentunut ja syventynyt" ja saanut vuosiluvut elämään. Myös tieto paikoista on täsmentynyt. Alla oleva kartta tarkentui pikku hiljaa. Nyt kartta on kattava ja siinä on meidän sukumme tärkeitä paikkoja Laviassa ja Riuttalassa. Luulen, että pääsemme tutustumaan osaan "rasteista" ihan paikanpäällä virtaslaisten tavatessa heinäkuun 16.

Tärkeitä paikkoja. Eenokin ja Marian syntymäkodit on merkitty tähdillä. Eenokin poika,
taatamme Kalle syntyi Riutalla. Hän nai Lempi Lyydia -mummun Heinimäestä.

Pitäisikö blogikirjoittelua jatkaa, kun on alkuun päästy? Mikä voisi olla sopiva aihe jatkolle?


Blogikirjoitusten tekeminen on ollut mukavaa. Olo on nyt melko tyhjä, kun kaikki mielessä ollut on Ristimäestä ja ristimäkeläisistä sanottu.

Virtaslaisten taivalta olisi mukava seurata lähemmäksi tätä päivää. Luulen, että meidän jälkipolvien olisi mukava tietää, millaisia muistikuvia taatastamme Kallesta ja mummustamme Lempi Lyydiasta on. Omat tietoni ovat vähäiset. Taatani Kallen olen tavannut pienenä. Päällimmäinen muistoni kuitenkin syntyi, kun tieto taatan äkillisestä kuolemasta tuotiin kotiimme. En muista äitini itkeneen niin surkeasti ja sydäntä särkevästi ennen tai sen hetken jälkeen. Lempi -mummuani en ole edes nähnyt. Ainoa valokuva on tuo "mummu mustissaan" -valokuva, joka löytyy meiltä monilta. Kun pari vuotta sitten opettelin piirtämään muotokuvaa, yritin maalata kuvan mummusta ja taatasta. Vaihdoin mummun puvun mustasta siniseksi, sipaisin poskille punaa ja laitoin hänen tukkansa sievästi nutturalle. Mietin millainen hän mahtoi olla? Minulla oli mukavia tuokioita tuntemattoman mummuni kanssa. Välillä taisi tulla vähän ikäväkin mummua - ja taataakin.



Mummumme Lempi Lyydia kuoli nuorena, viiskymppisenä. Hän kuoli ennen
kuin kukaan meistä jälkeläisistä oli syntynyt. Taata-Kaarlen (Kalle) sen sijaan
moni muistaa. Vaasassa virtaslaisten tapaamisessa joku kertoi taatan hienosta
tavasta: taata istutti jokaisen lapsensa syntyessä omenapuun.
Yksi blogin aihe voisi olla Virtasen lapsikatraan elämä. Mihin he kodistaan lähtivät, kenet kumppanikseen valistivat ja mitä siitä seurasi? Ehkä meitä kaikkia kiinnostaisi sekin, miten me itse kukin liitymme tähän ketjuun.
Kiinnostaisiko meitä koota kaikkien nähtäväksi tarinoita ja valokuvia Virtasen
Lempistä ja Kallesta  ja heidän lapsistaan, heidän elämänvaiheistaan jne.?

Mitä mieltä olet? Jatketaanko ensi talvena? Mitkä on sinun ajatuksesi asiasta? 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Elämää Ristimäessä


Maria ja Enok olivat noin kymmenvuotiaita, kun suuri nälänhätä (vrt. nälkävuodet) iski. Iltasanomat kertoi (3.6.2017) noista ajoista muun muassa näin:

"Suomessa on ihmetelty kylmää kevättä, mutta tämä ei ole mitään verrattuna tilanteeseen 150 vuotta sitten. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin rekikelit ja järvet jäässä, ja kylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Edessä oli Länsi-Euroopan viimeinen rauhanajan nälkäkatastrofi.
Jo kylvöjen myöhästyminen herätti huolta, mutta lopullinen isku tuli, kun syyskuun alku toi mukanaan tavallista kovemman hallan. Eräillä alueilla tuhoutui viljasato täysin, ja koko maassa menetettiin noin puolet ruissadosta.

Suomen nälkäkriisi nousee noin kahdeksan prosentin kuolleisuuden näkökulmasta (maailman)historiallisestikin poikkeuksellisen vakavaksi kriisiksi. Perinteisesti on arvioitu, että vuosina 1866–1869 menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä, joka tarkoitti 1,8 miljoonan väestössä lähes yhdeksää prosenttia väkiluvusta."

1800- ja 1900-lukuen vaihteessa maaseudulla asui 87 % koko Suomen väestöstä. Maaseudulla
asuvista yli 86 % sai elantonsa suoraan tai välillisesti maataloudesta ja loput 14 % työskenteli-
vät teollisuuden tai valtion palveluksessa sekä yksityisinä ammatinharjoittajina tai 8 itsellisinä.

Vain vahvimmat selvisivät

Meidän onneksemme Maria ja Enok selvisivät. Nälän lisäksi ihmisiä piinasivat erilaiset taudit: keuhkotauti, isorokko, tulirokko, hinkuyskä ja kurkkumätä. Ne olivat tyypillisiä lasten tauteja, joita vastaan ei ollut käytettävissä mitään keinoja. Perheen muuttaessa Ristimäkeen terveydenhoito oli olematonta: lääkäreitä ei maaseudulle riittänyt, lähin lääninlasaretti oli Turussa.

Terveydenhuollon kehitystä vauhditti aikansa SOTE: "Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollinen Asetus koskien terveydenhoitoa Suomessa (1880)". Vähä vähältä kohennusta tulikin. 1900-luvulla maaseudullakin oli jo kunnanlääkäri, sairaanhoitaja ja kätilökin. Tauteihin kuolleisuus ja erityisesti lapsikuolleisuus vähenivät.

Rokotuksilla käytiin aluksi isorokkoa vastaan. Rokotukset olivat ensin vapaaehtoisia, mutta muuttuivat sitten pakollisiksi. Ensimmäiset koulutetut rokottajat olivat seurakuntien lukkareita.

Heikot elinolosuhteet altistivat taudeille. Heikko ravinto ja puutteellinen hygienia olivat arkea. Peseytyminen ja pyykinpesu olivat puutteellista. Mökin kylmyys, kosteus, huono ilmanlaatu ja asumisen ahtaus olivat syynä moniin sairauksiin. Lisäksi ristimäkeläisiäkin vaivasivat syöpäläiset, hiiret ja rotat, jotka levittivät sairauksia. Mikki-kissalla oli tärkeä terveydenhoidollinen tehtävä!

Maailma oli sekaisin

Maailma oli eriarvoinen. Venäjä, johon ennen itsenäistymistä kuuluimme, oli vaikeuksissa ja sekasorron vallassa.

Maalauskurssilla naureskelin, että nyt löytyi minullekin sopiva taidesuunta, kun katselin kuvaa kuuluisan venäläisen Malevitsin abstaraktista taulusta. Nyt ymmärrän, että kuva voi kertoa enemmän kuin 1000 sanaa. Enää naurata yhtään tuo musta neliö.

Venäläinen Malevits maalasi kuuluisan taulunsa Musta neliö vuonna 1915. Se on
maalattu 1. maailmansodan aikoihin. Taulun viesti on helppo ymmärtää. Silloin
sota, nälkä ja pakkanen runtelivat ja surmasivat ihmisiä. Luulen, että tämä abstrakti
kuva olisi sopinut hyvin Ristimäenkin mökin talvipakkasen huurruttamalle hirsiseinälle.

Kansalaissotakin vielä

Marian ja Eenokin perhe eli mökissään Venäjän keisarin vallan alla, Suomen itsenäistymisen (1917) jälkeen itsenäisen Suomen tasavaltalaisina. He kokivat Venäjän keisarin toimet, Suomen sisäiset levottomuudet - kansalaissodankin.

        "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa, kärsimysten malja jo kukkuroillaan on!"

Ristimäen mökissäkin kansalaissota vaikutti. Luulen, että Ristimäkeläiset yrittivät pysyä kahnausten ulkopuolella. Uskon, että he toivoivat rauhaa, sopua ja turvatunpaa elämää. He unelmoivat vapaudesta ja omasta maapläntistä.
Ristimäen kansalaissodan aikaisista elämästä ei ole tietoa. Tuskin taistelun
osapuolia kiinnostivat yli 60-vuotiaat Eenokki ja Maria. Sen sijaan Virtasen taa-
ta ja mummu olivat Pori - Tampere -tien poskessa tapahtumien keskellä, kuten
yllä olevasta Saineen Juhan lähettämästä kertomuksesta näkyy. Taata-Kalle
ja Lempi mummu olivat tuolloin vähän yli kolmekymppisiä. 

Paistoi se aurinko ristimäkeläisillekin

1920 -luvulla olot alkoivat vähin erin rauhoittumaan. Elämä omassa Ristimäessä antoi turvan. Toivoa ja iloa toivat myös lastenlapset. Kaarlelle (so. Kallelle) ja Lempi Lyydialle syntyi lapsia aluksi joka toinen vuosi, myöhemmin joka kolmas (Toini 1913, Taimi 1915, Yrjö 1917, Anna 1919, Bruuno 1921, Esteri 1924, Aune 1927 ja Aino 1930).

Millaista Ristimäessä mahtoi olla 1800 - 1900-luvun vaihteessa?




perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ristimäen tontti ja rakennukset 1

Mietin ja kuvittelin Ristimäen tontin elämää sen pihapiirissä käynnin ja kuulemieni tarinoiden valossa. Ajattelin eloa kesällä, kun aurinko paistaa ja luonto on kauneimmillaan. Piirtelin luonnoksia paperille ja maalasin sitten taulunkin työväenopiston kurssilla.

Edellisessa blogikirjoituksessa kerroin Ristimäen mökistä. Vähän samanlaista selvitystyötä edellytti myös muut tontin "rakennukset". Pohdin millainen mahtoi olla sauna, kota jne. Utelin tietoja vanhojen aikojen tietäjiltä ja tein hakuja tietysti myös netistä. Osa aikaansaannoksistani on siis totta, osa kuviteltua.

Totta on maatiaiskissa. Kissojahan Ristimäessä oli monia, mutta jokaisen nimi oli Mikki. Mökin edessä oleva iso kivi on totta myös. Se on edelleen siinä missä aina ennenkin. Vilpunmaakin on, vaikkakin nyt jo rikkaruohojen peittämänä. Myös mahtavat kiviaidat ovat paikallaan.

Muista "rakennuksista" kuin mökistä ajattelen näin:
1. Sauna oli savusauna. Se oli hirsistä tehty ja pärekattoinen. Kiuaskivet oli kerätty lähistöltä ja
    saunaa lämmitettiin puilla. Siellä synnyttiin ja hoidettiin henkilökohtaista hygieniaa.
2. Kota. Siinä oli sisällä iso valurautainen pata, jonka kylkiä lämmitti padan alla palavat puut. Kota  
    oli "pintalaudoista" rakennettu kehikko. Sen katto oli harva - savut ja höyryt pääsivät helposti
    nousemaan taivaan tuuliin.
3. Puuvaja. Sitä eivät sen enempää äitini kuin Sirkkakaan muista. Minusta sellainen, katettu,
    kuivien puiden säilytyspaikka täytyi olla, koska puut olivat ainoa ulkopuolinen lämmön antaja
    kovilla talvipakkasilla. Puita tarvittiin joka paikassa: ruuan tekemisessä, saunan lämmittämisessä
    ja kodan padan veden lämmittämisessä. Sijoitin sen Vilpunmaan viereen. Rakennus ajan tyylin
    mukainen.
4. Ulkohuussi ja "komposti". Ulkohuussistakaan ei tietolähteilläni ole muistikuvaa. Mutta jonkun
    sellaisen Ristimäen perhe tarvitsi. Tauluun en sitä huomannut laittaa, mutta pienoismallissa se
    seisoo kodan vieressä. Kompostin sijoitin Vilpunmaan ja saunan välimaastoon.

Marjapensaat, omenapuu ja kukat perustuvat äidin ja Sirkan kertomuksiin.

Luonnostelua lyijykynällä ja tusseilla, taulu akryyliväreillä

Luonnostelu oli haasteellista, koska kuvaan piti saada näkyviin sekä talon kissa että
rakennukset, marjapensaat, omenapuut ja Vilpunmaan viljelykset.
Taulua tehdessäni kuvittelin millaista Ristimäessä oli kesällä 1925. Omenat ja marjat
punoittivat jo. Keisarinliljat ja juhannusruusut talon päädyssä olivat kukassa. Vilpunmaan
mullassa perunat ja porkkanat kasvoivat aivan silmissä. Pyykkiä nosteltiin kodan padasta kuivumaan risuaidan päälle. Eenokki pilkkoi klapeja talven varalle ja jutteli naapurin
kanssa tulevista työmaista. Joku toi vettä polkua pitkin naapurin kaivosta. Virtasen Lempi
Lyydian ja Kallen pojat, Bruuno ja Yrjö kuluttivat housujensa takamuksia isolta kiveltä
laskeskellessaan. Oli lauantai ja savusauna oli laitettu lämpenemään. Mikki-kissakin tassut-
teli kotia kohti kiviaitaa pitkin. Taulun alaosassa on Virtasen perhe, äitini kertomus ja
Ristimäen perhekuva vuodelta 1898.

Ristimäen tontti ja rakennukset 2

Syksyllä 2016 aloitin keramiikkakurssin. Siihen sopi mainiosti Ristimäen "pienoismallin" värkkääminen. Siellä saatoin tehdä Ristimäen rakennuksia savesta, omenapuun paperimassasta jne. Tarkoituksenani on luovuttaa pienoismalli Sirkka-serkulleni heinäkuussa virtaslaisten tapaamisessa.

Pienoismalli

Pienoismallin tekemisessä käytin "taiteilijan vapauksia" - sen rakennukset ja kasvit ovat suhteettoman suuria tontin "rakennuksiin" ja kasvillisuuteen verrattuna. 

Lähikuvia Ristimäestä


perjantai 26. toukokuuta 2017

Ristimäen mökki

Ristimäen mökkiä ei enää ole. Se ehti olla paikallaan suunnilleen 80 vuotta. Sitten taatamme Kalle yhdessä Yrjön kanssa laittoivat sen polttopuiksi. Naskalin Marja-Liisa muisteli, että Virtasen Yrjö olisi hajottanut mökin ja kertonut, että purkaminen oli vähän turha työ, koska mökistä ei saanut oikein polttopuitakaan.

Muistikuvat ovat Sirkka -serkun mielessä

Tiedot mökistä pohjautuvat Sirkan ja äitini muistikuviin ja tontilla tehtyihin katselmuksiin.

Maastotutkimuksia. Mökin paikka selvisi - Esko on porstuan kulmalla, Sirkka tulisijan kohdalla. Etu-
alalla näkyy yksi nurkkakivi ja Sinikka seisoo toisen vieressä. Serkkuni Sirkka muistaa mökistä ja ton-
tista yhtä jos toista, vaikka aikaa on kulunut mökin purkamisesta yli 60 vuotta. 
Selvittelin mökin rakennetta netistä ja tutkin vanhan pystyssä olevan mökin hirsikehikon rakennetta. Mökin lämpöeristyksiin sain lisävalaistusta Mäkitupalaismuseon oppaalta.

Mielikuva mökistä 

Millainen mahtoi olla mökin rakenne

Ajattelen, että mökki oli tehty ajan mallin ja hyväksi havaitun rakentamistavan mukaan. Raaka-aineet olivat kallista lasia lukuun ottamatta lähistöltä löytyviä luonnonmateriaaleja.

Ristimäen mökki oli pienikokoinen (5m x 5m). Ulko-ovesta kuljettiin porstuan kautta pirttiin. Huoneessa oli hormillinen tulisija. Kolmella seinustalla oli yksinkertaiset kuusiruutuiset pienet ikkunat. Pirtin lattiassa oli luukku, jonka alla olevassa kuopassa oli mahdollista pitää ruokia viileässä. Rakennus ahdas, pimeä ja talvella kylmä.


Rakennusten heikoin kohta oli perustuksissa, sillä ensimmäinen hirsikerta oli lähellä maan pintaa. Seurauksena oli, että alimmat hirret ja lattia saattoivat homehtua käyttökelvottomiksi jo muutamassa vuodessa.

Mökki tauluksi täplätyylillä

Piirsin mökin pohjakuvan Sirkan kertomuksen mukaan. Mökin ulkoasussa ja istutuksissa turvauduin häneen ja äitini muisteluihin. Kertomukset sopivat hyvin yhteen: ikkunat olivat kolmelle suunnalle, lasin alla oli koko seinän mitalla juhannusruusuja ja keisarinkruunuja ja taloon mentiin porstuan kautta.

Yritin tehdä mökin vanhojen aikojen tyylillä - täplämaalauksena. Maalauksen viereen laitoin pohjapiirustuksen nykyajan rakennuspiirustuksen ohjeita noudattaen. Sinikka sai taulun  joululahjaksi jouluna 2016. 

Ristimäki -sarjan ensimmäinen, Sinikan tilaus ja joululahja - Ristimäen mökki.
Värkkäsin mökistä pienoismallin savesta. Tältä mökki minusta näytti.

Keraaminen Ristimäen mökki.