torstai 31. lokakuuta 2019

Hyvää joulun odotusta





Olen Porin seudun kansalaisopistossa muuttamassa vanhoja nauhoja digitaaliseen muotoon. Videon kuvat löytyivät vanhalta VHS-kasetilta. Yritin sitä vähän muokata ja editoida. Videon laatu ei päätä huimaa, mutta siltä löytyy eläviä kuvia meille tärkeistä ihmisistä.  Pilvipalvelukurssilla yritin saada jaetuksi blogimme kautta. Kokeile. Videon pitäisi avautua alla olevasta linkistä.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Virtaslaisten tapaaminen 2017

Tähän blogisivuun on laitettu "Virtaslaisten päivän" kuvia. Heinäkuun 16. oli kaunis kesäpäivä. Noin 60 oli tapaamisen kutsua noudattanut. Väki oli hyvällä päällä ja mielissään kaltaistensa tapaamisesta. Myös "alkuperäisten" virtaslaisten kumppanit näyttivät olevan tyytyväisiä sukuun, johon heidät on täysivaltaisena otettu mukaan.

Kokoontuminen ja mukana olleiden esittäytyminen Huuhkajanvuorella


Tässä sitä sitten ollaan. Kuka kukin on, selvisi väen esittelyssä. Se tehtiin Virtasen Lempin ja Kallen lasten mukaisin ryhmin.

Me olemme Taimin joukkoa
me Toinin

me Yrjön

me Bruunon

me Esterin
ja me Aunen joukkoa

Linja-autolla Riuttalaan, Karhulanmäkeen ja Ristimäkeen


Linja-automatkalla Lasse kertoi virtaslaisten tärkeistä paikoista

Bussimatkan jälkeen olimme Karhulanmäessä ja suuntasimme Ristimäkeen.

Siellä syötiin luonnon helmassa vanhan ajan ruokaa.

Ristimäessä muisteltiin taatamme Kallen kotia eli Toinin, Taimin, Yrjön, Bruunon, Esterin, Aunen ja Annan mummulaan.

Jaska kertoi mitä oli saanut keväällä selville Ristimäestä, Maria Justiinasta ja Eenokista.



Ja väki kuunteli.


Sukuselvityksen lähtöpisteessä Riutalla


Sitten matkasimme juurillemme Riutalle.

Lasse luovutti Riutan nuorelle emännälle puun käyntimme muistoksi.

Maria Justiinan kodin paikalla Vehkalahden Setälässä



Kovin paljoa ei enää Setälän torpasta ollut näkyvissä.


Juomapiste! Kyllä se oli hellepäivällä tarpeellinen.


Virtasen mummulan pihalla odottivat meitä nykyinen isäntäpari Maarit ja Veli-Pekka




Esterin nimikkopuun alla Juha kertoi mummulan historiasta.

Herkku-Mestassa nautimme lavialaisen pitopöydän antamista. Sieltä matka jatkui.

Sitten vaelsimme mummun ja taatan haudalle 





Lauloimme yhdessä suvivirren ja sytytimme kynttilän.

Saritan ja Lassen kodissa herkuteltiin ja juttu luisti


Saritan ja Lassen kodin lähimetsään Sinikka "istutti" Suomi 100 -puun.
Lasse oli koonnut sukupuun isolle paperille. Sellaisen sai vierailijat kotiin vietäväksi.

Sitten asetuimme lipputangon juurelle ryhmäkuvaan.

Jäähyväiset kesäteatterissa

Yhteinen päivämme päättyi kesäteatteriin. Siellä meidän Eijamme oli pääosassa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Virtaslaiset Ristimäessä

Ristimäen vierailu sisältyi Virtasen serkkujen perinteisen kokoontumispäivän ohjelmaan.

Alla on kuvia Maria Justiinan ja Eenokin tontilla tehdystä retkestä

Hieno ajatusmatka sadan vuoden taakse. Muistoksi Sirkalle!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Mitäs sitten?

Marian ja Enokin elämää on pengottu nyt monelta puolelta. Ristimäen selvittely on ollut ainakin minulle mukava matka sukumme menneisyyteen. Ja opettavainenkin. Nyt menneiden aikojen "mummumme ja taatamme" elämästä  tietävät sukumme nuorimmatkin, jopa kolmivuotias Sakari.

Tuntuu siltä, että blogikirjoitukset ovat vilkastuttanut yhteydenpitoamme. Olemme yhdessä muodostaneet yli 60 virtaslaisten sähköpostijakelun. Viesteihin vastaanottajat ovat suhtautuneet myönteisesti. Uskon, että blogikirjoituksia on selattu. Joku on saattanut lukea ne tarkastikin ja mikä mukavinta kirjoituksia on myös kommentoitu. Tiedän, että kirjoittelu on rohkaissut tarttumaan puhelimeenkin.

Ristimäki on innostanut muitakin kuin itseäni. Esimerkiksi Iltasen Lasse on joutunut venymään, kun vakityöt ja ristimäkeläisten tietojen penkominen on ottanut aikaa. Kiitos Lasse! Aloittaessani kirjoittelua, en tiennyt taatani isästä ja äidistä paljoakaan, nyt olen asioista paljon enemmän perillä. Kiitos avusta!

Veli-Pekan ja Sinikan kokoama sukuselvitys oli hyvä perusta Ristimäenkin pohdiskeluille. Se on matkan varrella "laajentunut ja syventynyt" ja saanut vuosiluvut elämään. Myös tieto paikoista on täsmentynyt. Alla oleva kartta tarkentui pikku hiljaa. Nyt kartta on kattava ja siinä on meidän sukumme tärkeitä paikkoja Laviassa ja Riuttalassa. Luulen, että pääsemme tutustumaan osaan "rasteista" ihan paikanpäällä virtaslaisten tavatessa heinäkuun 16.

Tärkeitä paikkoja. Eenokin ja Marian syntymäkodit on merkitty tähdillä. Eenokin poika,
taatamme Kalle syntyi Riutalla. Hän nai Lempi Lyydia -mummun Heinimäestä.

Pitäisikö blogikirjoittelua jatkaa, kun on alkuun päästy? Mikä voisi olla sopiva aihe jatkolle?


Blogikirjoitusten tekeminen on ollut mukavaa. Olo on nyt melko tyhjä, kun kaikki mielessä ollut on Ristimäestä ja ristimäkeläisistä sanottu.

Virtaslaisten taivalta olisi mukava seurata lähemmäksi tätä päivää. Luulen, että meidän jälkipolvien olisi mukava tietää, millaisia muistikuvia taatastamme Kallesta ja mummustamme Lempi Lyydiasta on. Omat tietoni ovat vähäiset. Taatani Kallen olen tavannut pienenä. Päällimmäinen muistoni kuitenkin syntyi, kun tieto taatan äkillisestä kuolemasta tuotiin kotiimme. En muista äitini itkeneen niin surkeasti ja sydäntä särkevästi ennen tai sen hetken jälkeen. Lempi -mummuani en ole edes nähnyt. Ainoa valokuva on tuo "mummu mustissaan" -valokuva, joka löytyy meiltä monilta. Kun pari vuotta sitten opettelin piirtämään muotokuvaa, yritin maalata kuvan mummusta ja taatasta. Vaihdoin mummun puvun mustasta siniseksi, sipaisin poskille punaa ja laitoin hänen tukkansa sievästi nutturalle. Mietin millainen hän mahtoi olla? Minulla oli mukavia tuokioita tuntemattoman mummuni kanssa. Välillä taisi tulla vähän ikäväkin mummua - ja taataakin.



Mummumme Lempi Lyydia kuoli nuorena, viiskymppisenä. Hän kuoli ennen
kuin kukaan meistä jälkeläisistä oli syntynyt. Taata-Kaarlen (Kalle) sen sijaan
moni muistaa. Vaasassa virtaslaisten tapaamisessa joku kertoi taatan hienosta
tavasta: taata istutti jokaisen lapsensa syntyessä omenapuun.
Yksi blogin aihe voisi olla Virtasen lapsikatraan elämä. Mihin he kodistaan lähtivät, kenet kumppanikseen valistivat ja mitä siitä seurasi? Ehkä meitä kaikkia kiinnostaisi sekin, miten me itse kukin liitymme tähän ketjuun.
Kiinnostaisiko meitä koota kaikkien nähtäväksi tarinoita ja valokuvia Virtasen
Lempistä ja Kallesta  ja heidän lapsistaan, heidän elämänvaiheistaan jne.?

Mitä mieltä olet? Jatketaanko ensi talvena? Mitkä on sinun ajatuksesi asiasta? 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Elämää Ristimäessä


Maria ja Enok olivat noin kymmenvuotiaita, kun suuri nälänhätä (vrt. nälkävuodet) iski. Iltasanomat kertoi (3.6.2017) noista ajoista muun muassa näin:

"Suomessa on ihmetelty kylmää kevättä, mutta tämä ei ole mitään verrattuna tilanteeseen 150 vuotta sitten. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin rekikelit ja järvet jäässä, ja kylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Edessä oli Länsi-Euroopan viimeinen rauhanajan nälkäkatastrofi.
Jo kylvöjen myöhästyminen herätti huolta, mutta lopullinen isku tuli, kun syyskuun alku toi mukanaan tavallista kovemman hallan. Eräillä alueilla tuhoutui viljasato täysin, ja koko maassa menetettiin noin puolet ruissadosta.

Suomen nälkäkriisi nousee noin kahdeksan prosentin kuolleisuuden näkökulmasta (maailman)historiallisestikin poikkeuksellisen vakavaksi kriisiksi. Perinteisesti on arvioitu, että vuosina 1866–1869 menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä, joka tarkoitti 1,8 miljoonan väestössä lähes yhdeksää prosenttia väkiluvusta."

1800- ja 1900-lukuen vaihteessa maaseudulla asui 87 % koko Suomen väestöstä. Maaseudulla
asuvista yli 86 % sai elantonsa suoraan tai välillisesti maataloudesta ja loput 14 % työskenteli-
vät teollisuuden tai valtion palveluksessa sekä yksityisinä ammatinharjoittajina tai 8 itsellisinä.

Vain vahvimmat selvisivät

Meidän onneksemme Maria ja Enok selvisivät. Nälän lisäksi ihmisiä piinasivat erilaiset taudit: keuhkotauti, isorokko, tulirokko, hinkuyskä ja kurkkumätä. Ne olivat tyypillisiä lasten tauteja, joita vastaan ei ollut käytettävissä mitään keinoja. Perheen muuttaessa Ristimäkeen terveydenhoito oli olematonta: lääkäreitä ei maaseudulle riittänyt, lähin lääninlasaretti oli Turussa.

Terveydenhuollon kehitystä vauhditti aikansa SOTE: "Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollinen Asetus koskien terveydenhoitoa Suomessa (1880)". Vähä vähältä kohennusta tulikin. 1900-luvulla maaseudullakin oli jo kunnanlääkäri, sairaanhoitaja ja kätilökin. Tauteihin kuolleisuus ja erityisesti lapsikuolleisuus vähenivät.

Rokotuksilla käytiin aluksi isorokkoa vastaan. Rokotukset olivat ensin vapaaehtoisia, mutta muuttuivat sitten pakollisiksi. Ensimmäiset koulutetut rokottajat olivat seurakuntien lukkareita.

Heikot elinolosuhteet altistivat taudeille. Heikko ravinto ja puutteellinen hygienia olivat arkea. Peseytyminen ja pyykinpesu olivat puutteellista. Mökin kylmyys, kosteus, huono ilmanlaatu ja asumisen ahtaus olivat syynä moniin sairauksiin. Lisäksi ristimäkeläisiäkin vaivasivat syöpäläiset, hiiret ja rotat, jotka levittivät sairauksia. Mikki-kissalla oli tärkeä terveydenhoidollinen tehtävä!

Maailma oli sekaisin

Maailma oli eriarvoinen. Venäjä, johon ennen itsenäistymistä kuuluimme, oli vaikeuksissa ja sekasorron vallassa.

Maalauskurssilla naureskelin, että nyt löytyi minullekin sopiva taidesuunta, kun katselin kuvaa kuuluisan venäläisen Malevitsin abstaraktista taulusta. Nyt ymmärrän, että kuva voi kertoa enemmän kuin 1000 sanaa. Enää naurata yhtään tuo musta neliö.

Venäläinen Malevits maalasi kuuluisan taulunsa Musta neliö vuonna 1915. Se on
maalattu 1. maailmansodan aikoihin. Taulun viesti on helppo ymmärtää. Silloin
sota, nälkä ja pakkanen runtelivat ja surmasivat ihmisiä. Luulen, että tämä abstrakti
kuva olisi sopinut hyvin Ristimäenkin mökin talvipakkasen huurruttamalle hirsiseinälle.

Kansalaissotakin vielä

Marian ja Eenokin perhe eli mökissään Venäjän keisarin vallan alla, Suomen itsenäistymisen (1917) jälkeen itsenäisen Suomen tasavaltalaisina. He kokivat Venäjän keisarin toimet, Suomen sisäiset levottomuudet - kansalaissodankin.

        "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa, kärsimysten malja jo kukkuroillaan on!"

Ristimäen mökissäkin kansalaissota vaikutti. Luulen, että Ristimäkeläiset yrittivät pysyä kahnausten ulkopuolella. Uskon, että he toivoivat rauhaa, sopua ja turvatunpaa elämää. He unelmoivat vapaudesta ja omasta maapläntistä.
Ristimäen kansalaissodan aikaisista elämästä ei ole tietoa. Tuskin taistelun
osapuolia kiinnostivat yli 60-vuotiaat Eenokki ja Maria. Sen sijaan Virtasen taa-
ta ja mummu olivat Pori - Tampere -tien poskessa tapahtumien keskellä, kuten
yllä olevasta Saineen Juhan lähettämästä kertomuksesta näkyy. Taata-Kalle
ja Lempi mummu olivat tuolloin vähän yli kolmekymppisiä. 

Paistoi se aurinko ristimäkeläisillekin

1920 -luvulla olot alkoivat vähin erin rauhoittumaan. Elämä omassa Ristimäessä antoi turvan. Toivoa ja iloa toivat myös lastenlapset. Kaarlelle (so. Kallelle) ja Lempi Lyydialle syntyi lapsia aluksi joka toinen vuosi, myöhemmin joka kolmas (Toini 1913, Taimi 1915, Yrjö 1917, Anna 1919, Bruuno 1921, Esteri 1924, Aune 1927 ja Aino 1930).

Millaista Ristimäessä mahtoi olla 1800 - 1900-luvun vaihteessa?