Elämää Ristimäessä


Maria ja Enok olivat noin kymmenvuotiaita, kun suuri nälänhätä (vrt. nälkävuodet) iski. Iltasanomat kertoi (3.6.2017) noista ajoista muun muassa näin:

"Suomessa on ihmetelty kylmää kevättä, mutta tämä ei ole mitään verrattuna tilanteeseen 150 vuotta sitten. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin rekikelit ja järvet jäässä, ja kylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Edessä oli Länsi-Euroopan viimeinen rauhanajan nälkäkatastrofi.
Jo kylvöjen myöhästyminen herätti huolta, mutta lopullinen isku tuli, kun syyskuun alku toi mukanaan tavallista kovemman hallan. Eräillä alueilla tuhoutui viljasato täysin, ja koko maassa menetettiin noin puolet ruissadosta.

Suomen nälkäkriisi nousee noin kahdeksan prosentin kuolleisuuden näkökulmasta (maailman)historiallisestikin poikkeuksellisen vakavaksi kriisiksi. Perinteisesti on arvioitu, että vuosina 1866–1869 menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä, joka tarkoitti 1,8 miljoonan väestössä lähes yhdeksää prosenttia väkiluvusta."

1800- ja 1900-lukuen vaihteessa maaseudulla asui 87 % koko Suomen väestöstä. Maaseudulla
asuvista yli 86 % sai elantonsa suoraan tai välillisesti maataloudesta ja loput 14 % työskenteli-
vät teollisuuden tai valtion palveluksessa sekä yksityisinä ammatinharjoittajina tai 8 itsellisinä.

Vain vahvimmat selvisivät

Meidän onneksemme Maria ja Enok selvisivät. Nälän lisäksi ihmisiä piinasivat erilaiset taudit: keuhkotauti, isorokko, tulirokko, hinkuyskä ja kurkkumätä. Ne olivat tyypillisiä lasten tauteja, joita vastaan ei ollut käytettävissä mitään keinoja. Perheen muuttaessa Ristimäkeen terveydenhoito oli olematonta: lääkäreitä ei maaseudulle riittänyt, lähin lääninlasaretti oli Turussa.

Terveydenhuollon kehitystä vauhditti aikansa SOTE: "Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Armollinen Asetus koskien terveydenhoitoa Suomessa (1880)". Vähä vähältä kohennusta tulikin. 1900-luvulla maaseudullakin oli jo kunnanlääkäri, sairaanhoitaja ja kätilökin. Tauteihin kuolleisuus ja erityisesti lapsikuolleisuus vähenivät.

Rokotuksilla käytiin aluksi isorokkoa vastaan. Rokotukset olivat ensin vapaaehtoisia, mutta muuttuivat sitten pakollisiksi. Ensimmäiset koulutetut rokottajat olivat seurakuntien lukkareita.

Heikot elinolosuhteet altistivat taudeille. Heikko ravinto ja puutteellinen hygienia olivat arkea. Peseytyminen ja pyykinpesu olivat puutteellista. Mökin kylmyys, kosteus, huono ilmanlaatu ja asumisen ahtaus olivat syynä moniin sairauksiin. Lisäksi ristimäkeläisiäkin vaivasivat syöpäläiset, hiiret ja rotat, jotka levittivät sairauksia. Mikki-kissalla oli tärkeä terveydenhoidollinen tehtävä!

Maailma oli sekaisin

Maailma oli eriarvoinen. Venäjä, johon ennen itsenäistymistä kuuluimme, oli vaikeuksissa ja sekasorron vallassa.

Maalauskurssilla naureskelin, että nyt löytyi minullekin sopiva taidesuunta, kun katselin kuvaa kuuluisan venäläisen Malevitsin abstaraktista taulusta. Nyt ymmärrän, että kuva voi kertoa enemmän kuin 1000 sanaa. Enää naurata yhtään tuo musta neliö.

Venäläinen Malevits maalasi kuuluisan taulunsa Musta neliö vuonna 1915. Se on
maalattu 1. maailmansodan aikoihin. Taulun viesti on helppo ymmärtää. Silloin
sota, nälkä ja pakkanen runtelivat ja surmasivat ihmisiä. Luulen, että tämä abstrakti
kuva olisi sopinut hyvin Ristimäenkin mökin talvipakkasen huurruttamalle hirsiseinälle.

Kansalaissotakin vielä

Marian ja Eenokin perhe eli mökissään Venäjän keisarin vallan alla, Suomen itsenäistymisen (1917) jälkeen itsenäisen Suomen tasavaltalaisina. He kokivat Venäjän keisarin toimet, Suomen sisäiset levottomuudet - kansalaissodankin.

        "Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa, kärsimysten malja jo kukkuroillaan on!"

Ristimäen mökissäkin kansalaissota vaikutti. Luulen, että Ristimäkeläiset yrittivät pysyä kahnausten ulkopuolella. Uskon, että he toivoivat rauhaa, sopua ja turvatunpaa elämää. He unelmoivat vapaudesta ja omasta maapläntistä.
Ristimäen kansalaissodan aikaisista elämästä ei ole tietoa. Tuskin taistelun
osapuolia kiinnostivat yli 60-vuotiaat Eenokki ja Maria. Sen sijaan Virtasen taa-
ta ja mummu olivat Pori - Tampere -tien poskessa tapahtumien keskellä, kuten
yllä olevasta Saineen Juhan lähettämästä kertomuksesta näkyy. Taata-Kalle
ja Lempi mummu olivat tuolloin vähän yli kolmekymppisiä. 

Paistoi se aurinko ristimäkeläisillekin

1920 -luvulla olot alkoivat vähin erin rauhoittumaan. Elämä omassa Ristimäessä antoi turvan. Toivoa ja iloa toivat myös lastenlapset. Kaarlelle (so. Kallelle) ja Lempi Lyydialle syntyi lapsia aluksi joka toinen vuosi, myöhemmin joka kolmas (Toini 1913, Taimi 1915, Yrjö 1917, Anna 1919, Bruuno 1921, Esteri 1924, Aune 1927 ja Aino 1930).

Millaista Ristimäessä mahtoi olla 1800 - 1900-luvun vaihteessa?




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virtaslaisten tapaaminen 2017

Mitäs sitten?