Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Mitäs sitten?

Kuva
Marian ja Enokin elämää on pengottu nyt monelta puolelta. Ristimäen selvittely on ollut ainakin minulle mukava matka sukumme menneisyyteen. Ja opettavainenkin. Nyt menneiden aikojen "mummumme ja taatamme" elämästä  tietävät sukumme nuorimmatkin, jopa kolmivuotias Sakari. Tuntuu siltä, että blogikirjoitukset ovat vilkastuttanut yhteydenpitoamme. Olemme yhdessä muodostaneet yli 60 virtaslaisten sähköpostijakelun. Viesteihin vastaanottajat ovat suhtautuneet myönteisesti. Uskon, että blogikirjoituksia on selattu. Joku on saattanut lukea ne tarkastikin ja mikä mukavinta kirjoituksia on myös kommentoitu. Tiedän, että kirjoittelu on rohkaissut tarttumaan puhelimeenkin. Ristimäki on innostanut muitakin kuin itseäni. Esimerkiksi Iltasen Lasse on joutunut venymään, kun vakityöt ja ristimäkeläisten tietojen penkominen on ottanut aikaa. Kiitos Lasse! Aloittaessani kirjoittelua, en tiennyt taatani isästä ja äidistä paljoakaan, nyt olen asioista paljon enemmän perillä. Kiitos avusta!

Elämää Ristimäessä

Kuva
Maria ja Enok olivat noin kymmenvuotiaita, kun suuri nälänhätä (vrt. nälkävuodet) iski. Iltasanomat kertoi (3.6.2017) noista ajoista muun muassa näin: "Suomessa on ihmetelty kylmää kevättä, mutta tämä ei ole mitään verrattuna tilanteeseen 150 vuotta sitten. Vuonna 1867 kesäkuussa oli monin paikoin rekikelit ja järvet jäässä, ja kylvöihin päästiin joissakin paikoissa vasta juhannuksen jälkeen. Edessä oli Länsi-Euroopan viimeinen rauhanajan nälkäkatastrofi. Jo kylvöjen myöhästyminen herätti huolta, mutta lopullinen isku tuli, kun syyskuun alku toi mukanaan tavallista kovemman hallan. Eräillä alueilla tuhoutui viljasato täysin, ja koko maassa menetettiin noin puolet ruissadosta. Suomen nälkäkriisi nousee noin kahdeksan prosentin kuolleisuuden näkökulmasta (maailman)historiallisestikin poikkeuksellisen vakavaksi kriisiksi. Perinteisesti on arvioitu, että vuosina 1866–1869 menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä, joka tarkoitti 1,8 miljoonan väe

Ristimäen tontti ja rakennukset 1

Kuva
Mietin ja kuvittelin Ristimäen tontin elämää sen pihapiirissä käynnin ja kuulemieni tarinoiden valossa. Ajattelin eloa kesällä, kun aurinko paistaa ja luonto on kauneimmillaan. Piirtelin luonnoksia paperille ja maalasin sitten taulunkin työväenopiston kurssilla. Edellisessa blogikirjoituksessa kerroin Ristimäen mökistä. Vähän samanlaista selvitystyötä edellytti myös muut tontin "rakennukset". Pohdin millainen mahtoi olla sauna, kota jne. Utelin tietoja vanhojen aikojen tietäjiltä ja tein hakuja tietysti myös netistä. Osa aikaansaannoksistani on siis totta, osa kuviteltua. Totta on maatiaiskissa. Kissojahan Ristimäessä oli monia, mutta jokaisen nimi oli Mikki. Mökin edessä oleva iso kivi on totta myös. Se on edelleen siinä missä aina ennenkin. Vilpunmaakin on, vaikkakin nyt jo rikkaruohojen peittämänä. Myös mahtavat kiviaidat ovat paikallaan. Muista "rakennuksista" kuin mökistä ajattelen näin: 1. Sauna oli savusauna. Se oli hirsistä tehty ja pärekattoinen. Kiu

Ristimäen tontti ja rakennukset 2

Kuva
Syksyllä 2016 aloitin keramiikkakurssin. Siihen sopi mainiosti Ristimäen "pienoismallin" värkkääminen. Siellä saatoin tehdä Ristimäen rakennuksia savesta, omenapuun paperimassasta jne. Tarkoituksenani on luovuttaa pienoismalli Sirkka-serkulleni heinäkuussa virtaslaisten tapaamisessa. Pienoismalli Pienoismallin tekemisessä käytin "taiteilijan vapauksia" - sen rakennukset ja kasvit ovat suhteettoman suuria tontin "rakennuksiin" ja kasvillisuuteen verrattuna.  Lähikuvia Ristimäestä